Pimeä ratsastaa

Öissä on sitä jotain.

Erilaista, liikkumattomampaa.

Sitä, mitä kaupungissa voi erehtyä luulemaan hiljaisuudeksi.

Kylmän, tähtikirkkaan yön kruunuksi, yökiitäjien iltapalaksi ja somien unten suojaksi

 palanen paikallisen suuruuden sanavakasta:

 

Pimeä ratsastaa mustalla tammalla,
mustan tamman hännällä
huiskuttaa.
Pimeä ratsastaa äänetöntä laukkaa,
tähtisellä kammalla
hiuksiansa kampaa,
kuusta palan haukkaa
ja sitten menee pöllön silmiin nukkumaan.
  (Kirsi Kunnas)

Yökyöpelinvuorelta,

Veela