Kattauksia

 Täynnä tekemistä, olemista, olleet päivät.

Perjantaina kyläilivät tämän syksyn suomalaiset meillä,

kolmet auringon paahtamat kädet leipoivat suklaapiirakkaa.

Into näkyi, ilo tuntui!

Lennosta vaihdoin oloni mökkimoodiin;

kaunis on luonto ja esteetikon silmää miellytti myös rakennettu ympäristö!

Uuden viikon alku riennetty tunteja laskematta ja laskuttamatta,

ekoja päiviä rikastutti saparopäinen Sikuriina.

Ja toinen tärkeä Pohjanmaalta lähetti postia, iloitsin!

 Nyt kohti koulua, ex tempore-tenttiä...

Juoksusta,

Veela

Kylmää

 

Ihmisen huuto

Kuka   kenen

   missä

suurinta; miksi

Sinä, suuri siellä

            pidä minusta!

kiinni, ettei tipu

putoa

 

 Kirpeästä, elämästä,

Veela

 

Aamupalalla

Me valitsemme ilomme ja surumme

paljon ennen kuin ne koemme.

-Kahlil Gibran-

Hitaasta aamusta kohti riemullista iltaa,

Veela

Valo ei ole valoa

Minun metsäni hiljainen valo ei ole valoa.

Harmaalla laveerattu värien inflaatio.

Metsä: pusikko

ryteikkö, risukko, urbaanin ulostulo.

Lahonnut, unohdettu 

lintujen laulupuu. Kuolleita lehtiä lentää

Pilvistyy, tuuli tanssii topakammin.

Kaupunkisuuden korvamato,

saaste. Loisivat, äänet

Näen: hiljaisuus on kuultava.

Valo hiljaisessa metsässä, 

minun 

Sunnuntaikävelyltä,

Veela

Kanelbulledag

Kansainvälinen kanelipullapäivä vaatii arvoisensa vastaanoton.

Eeppisen huoneiston Pyynikintorilta, valoisan lauantain

ja paljon kanelia. 

Ja lasillisen kylmää maitoa.

Mums,

Veela