Joulun koti

Lähteä;

sulkea ovi, painaa villaisella

Lapanen takertuu puiseen pintaan,

säikeisiin jää kotimetsän tuoksu

Kaikki tärkeä tallella sydämessä,

jääminen ei muuttaisi mitään

Silti hengitän hiljaisesti kerran, kaksi

ennen kuin jatkan alas

Kukapa jättäisi kotipesänsä

hyvästejä sanomatta?

Joulun lämpö, rauha jäi sinne sykkimään.

Ehkä se siellä vielä palatessa odottaa,

toivoo Veela

Ja niin joulu joutui jo

Tulevina päivinä,

16. ja 17. joulukuuta,

jos Jumala suo,

vietetään Kuoppiksella 

riemullista pikkujoulujuhlaa.

Jokainen tuntekoon olevansa tervetullut 

nauttimaan hetkisen, tai toisenkin,

joulun lämmintä tuntua,

oleilun uskomatonta voimaa,

juuri sillä hetkellä 

kun sitä itse eniten kaipaa

(eli kun se omiin aikatauluihin parhaiten istuu).

Puuroa, piparia ja kynttiläin tuiketta 

lupaa tämä matala maja tarjota

juuri Sinulle.

Sydämellisesti tervetuloa

ystävä ja tuttu! 

Terkuin,

Veela

Väli(pala)päiviä

Välipäivät koulun ja joulun keskellä,

leppoosta.

Se päivä, kun viimeinen essee on lähetetty matkaan, 

viimeisetkin kuolokirjat lykätty palautusluukun syövereihin

ja gradusemmaan ilmottauduttu.

Kun koulusta voi tulla hitaasti,

haistella pakkasta ja katsella vaaleanpunasta, 

ja keltaista, ja sinistä

taivasta,

- ja vähäsen siristellä aurinkoa.

Voi lainailla lomalukemista ihan vaan kirjaston viehätysvoiman vuoksi,

pysähdellä kävelysillalle kuvaamaan lumisia puita.

Kotona keittää siirapista, mausteista  ja sokerista joulutaikinan alku.

Kuunnella ja kuvitella, haistella ja maistella.

Valua tunnelmasta tunnelmaan.

Hitaasti.

Askareisesta rauhasta,

Veela

 

Vielä hetki

Sanoittamisen vaikeus.

Tässä elämässä sykettä: jouleiristä koululeiriin.

Niin paljon sanottavaa, että helpointa olla hiljaa.

Niin paljon kiitettävää, ettei tiedä mistä aloittaa.

Niin paljon kaunista, odotusta, tarvetta uskoa huomiseen.

Niin paljon ja niin tuttua, että kaikki jää sanomatta.

Sääli, koska siinä on eniten. Tässä tavallisessa.

Joka tapauksessa,

yliopiston kirjasto on viihtyisä paikka viimeisten esseiden suoltamiseen,

Kuoppiksella palaa lämpöiset jouluvalot yötä päivää

ja mielissä siintää

loman laitumet ja joulun tähtöset.

Siinä sivussa päivät vilisevät täynnä tätä tyytyväistä elämää,

joulukalenterin luukut rapisevat ja kämppikset vanhenevat.

Puuron loppumattomasta pehmeydestä,

Veela