Matkaan käykää, ystävät

Kevät

uuden ajan alku

Toisille juuri tämä kevät 

on se suuri uusi

mahdollisuus

toive, ajatuksen lento

kaukaakin.

Hyvin hoidettu tai tuulesta temmattu,

yhtä merkittävä.

Itse niin kovin pieni vielä

nuo muut

miten nyt jo

menossa, lähdössä omille poluilleen

Kummallista.

Olen ylpeä teistä!

 

Kauneinta elämässämme on se, 

että sielumme jäävät leijailemaan paikkojen ylle,

 missä kerran iloitsimme.

 (Kahlil Gibran)

Aika aikansa kutakin,

Veela

Kesämiellä

Viime päivinä

elämä

on maistunut

vihreältä, keltaiselta,

tuoksuvalta

auringolta

nousemassa, laskemassa

kaikkialla

olemiselta, tekemiseltä

yhdessä

hiljaisuudelta, tuulelta,

kesän kasvavalta kauneudelta

pieneltä, suloiselta

ja vohvelinmakuiselta.

Veela

Elämän pieniä iloja

Elämän pieniä iloja,

olla lapsen(sa) kaveri.

Elämän sen suurempia iloja

ei taida ollakaan. 

 (Pentti Saaritsa)

Onneksi kohtasimme nyt

Kun vielä voimme leikkiä

yhdessä lapsuuden leikit

ennen kuin tulemme aikuisiksi. 

(Risto Rasa)

Torstaita tirkistellen,

Veela

Olemisen keveys?

Istun kirjaston kahviossa, lämpöinen kahvimuki kädessä.

 Eilisen pulla lautasella vain muistojen muruina. 

Kahvissa kitkerä sivujuonne, mutta alkava päänsärky vaatii lahjuksensa.

 Elämä ympärillä kuohuu, kumisee, värinöi. 

Yhteisöllisyyden kehdossa on helppoa olla vain yksi muiden joukossa, ei kukaan. 

Kevyttä olla itsensä; se, joka haluaa juuri nyt ja juuri tässä.

Tässä päivinä muutamina olen kuunnellut pienensuuren elämäni isompia ja pienempiä vaikuttajia, heidän terveisiään tästä elämästä, tähän elämään. Ja huomannut, miten helppoa. 

Vain kuunnella. Ehkä tuoda oma näkemyksensä, ehkä ymmärtää olla hiljaa. 

Nähdä ja katsoa omalta paikaltaan.

Että on oma paikka!

Vaikka joskus kovin sumuisessa ympäristössä, sielläkin oikeus omaan ajatukseen.

 Vapaus niistä lapsuuden, nuoruudenkin kuvitelmista, että on pakko valita puolensa, ihmisten, ajatusten, sukujen suhteen. Että jos on yhdessä samanlainen, on oltava myös muissa. Mikä vaatimus! Ihmiselle, johon vaikuttavat niin monet ja jonka kuitenkin elettävä itse oma elämänsä. Vain oma elämänsä. Todellisuus, raadollisempaa.

 Oltava kaikesta eri mieltä jonkun kanssa, kaikkien kanssa jostain. Oltava itsensä.

Ulkona taivas vetäytyy harmaaseen. 

Pitkätukkainen juottaa kypärähattupäiselle äidinkieltä, äidin äänellä. Lapsi huutaa. 

Vapahdus ja vastuu, samassa maidossa. Mustan ja valkoisen välissä harmajan helmet.

Hiljaisesti,

Veela

Kaunein sana ihmiskunnan huulilla

Äiti.

Isoäiti.

Teidän päivänne.

Ansaittu.

 

Kettu pilkkasi leijona-äitiä siitä, että tämä aina synnytti vain yhden poikasen.

"Totta", vastasi tämä, "mutta leijonan".

 -Aisopos-

Karjahtelemaan opetellen,

Veela

Lähdössä

"Silloin kun päivä näyttää tyhjältä ja autiolta, 

siihen kätkeytyy rikkaus, jota emme huomaa."

-Thomas Birch-

 

Perjantai 13.päivältä tuntuneen maanantaityöpäivän jälkeen on ihas jees vaihtaa maisemaa hetkeksi.

Seinäjoki, sinä suurenmoinen,

minä tulen!

Kiiruhdellen,

Veela

Riemullista

Eilen oli huikea työpäivä.

Rientoa ja kiertoa ja kaartoja riitti, hektinen osastoasetelma lykkäsi juoksuunkin hetkittäin.

Mutta ihmiset on vaan hyviä!

Kaveri pyörätuolissa katteli hosumistani aamupuuron haun kanssa,

kyseli mikä oli millonkin unohtunu ja huuteli sitten myöhemmin käytävällä kiitäessäni

huoneestaan, jotta "muista tyttö kärryt!"

Toinen huolehti siivojaan vappulomista ja toivotteli lopuksi:

"Hyvät vaput vaan, jos ei enään nähdä!

Muistahan olla ihmisiks..."

Kiittelin ja meinasin, jotta "eipä sitä kovin riehumaan viitti ruveta".

"No älähän nyt. Antaa palaa vaan!"

Myöhemmin tavattiin uudelleen..

"Mitä, vieläkö sinä täällä?

Ala mennä jo, myöhästyt kohta"

"Täällähän minä, vielä puoltoista tuntia."

"Mitä... Ala mennä nyt. Minä annan luvan, myöhästyt..."

Nauratti.

Perähuoneen "poika" järjesteli huoneeseen tullessani tyhjiä limukkapulloja ikkunalaudalle,

ja mietti kukahan niitäkin tarviis ja veis. Niistä sais panttiakin.

Kyselin eikös herra itte viikonloppulomalle lähtiessä pullojaan palauta,

kuulemma ei.

Varovasti totesin, jotta minä oikeastaan muutaman tarviisin siman pullotukseen, 

tehokkuudessani kun olin kaikki omamme just hävittäny. 

Muutama sananen ja loppukanetti:

"Sinä hoiat siis ne"

Pullojen kanssa vappulomille siis.

Illalla letkeä siivous, raikas ulkoilu ja maukas iltapala.

Ja hilpeä seura.

Aamulla lämmin peitto, auringon kurkistus, nukkuva Kuoppis

ja keittiössä cookiekokeilut.

Riemullista vappujuhlaa!

Toivottelee

Kuoppiksenkadun Veela

Sananen siellä, toinen täällä

Meillä Kuoppiksella niitä on,

hoksasin tässä päivänä eräänä, kun aloin tutkimusmatkalle kotonani.

Saattaa hoksata, mistä joku asukeista tykkää.

 

 

Ei mulla muuta,

Veela