Saba musungu

Seitsemän musungua.

Kuukausi Afrikassa.

Paljon odotuksia, jännitteitäkin.

Yhteistä historiaa - ei ole.

Yhteinen nykyhetki oli

herkeämättä.

Jaettuna

ilo, rauha

kriisi

Kaikki suurempia.

Tämä elämä 

tehty nähtäväksi,

koettavaksi,

ymmärrettäväksi.

Yhdessä.

Together.

Pamoja.

Kaikella on kuitenkin aikansa ja

eronhetki meille jo joutui etehen...

Badaye, rakkaat, asante sana!

Kohti Keniaa,

Veela

Kaunis maa

Kärpäsiä parveilee sumeassa lämmössä. 

Pyrkivät rikkiraavittuihin puremajälkiin säärissä, mauttomaan maissivelliin emalikupissa, joka on kuin mummolasta. 

Vauvan poskelle, silmiin.

 Aurinko luo raidan illankultaamaa valoaan oviaukosta, jota lasten uteliaat vartalot varjostavat.

Ahtaaksi luokiteltavassa majassa on monta huonetta,

isäntä on ylpeä omastaan. 

Ihmettelen hetken kotoisaa vieraanvaraisuutta.

Kysäisen pojalta, joka velmuilee ovella lähimpänä, tämän nimeä.

Jännittynyt tirskahdus ja pakeneminen aurinkoon.

Mummo istuu lattialla, jaloissaan rääpälemäinen kissanpoikanen,

sylissään perhekunnan kuopus.

Isä koppaa poikansa hetken hellään sylittelyyn,

työntää sitten vieraidensa hoiviin.

Katse sanoo:

"Katso, minun poikani. Minun talostani, minun maastani.

Minun kaunis poikani minun kauniista maastani."

Niin paljon samaa.
Vaikuttuneena,
Veela

Hehkutuksen alkeet

Talla reissulla ollaan ehditty kaymaan jo monenlaisia keskusteluja,

paitsi paikallisten, myos naiden matkaystavien kanssa.

Hehkutus,

 kauniiden, sopojen ja muuten vain mahtavien asioiden jatkuva sanallistaminen,

jakaa mielipiteita.

Lempilauselmani mukaan Puhe rakentaa todellisuutta

ja tata oppia tajusin hehkutuksenkin noudattavan.

Talla muzungulla on siis uutta opeteltavaa!

Afrikka on kaunis.

Etelaisen pallonpuoliskon sateet kuin sadusta.

Ihmisten naurut suoraan auringosta.

Ihan totta, uskokaa!

Sopeutumistaan ihmetellen,

Veela

Paiskatun ihmisen viesti

Yksi pieni ihminen 

ja yksi suuri maailma.

Yksi pieni ihminen yhteen suureen maailmaan paiskattuna.

Ranteessa joululahjahelminauha siniristilipun varein,

vieressa auringonpolttaman varinen letti merkkina tasta elamasta.

Siella taalla kasissa muistoja meren voimasta:

jos tietamaton 'muzungu' yrittaa lenkkeilla liian syvissa vesissa,

saattaa samalla vaatia kovakouraisenkin palautuksen rannan tuntumaan,

vaikka sitten pain kivikkoa.

Toisinaan saattaa unohtaa myos aurinkorasvan arvon, 

kivuliaan muistutuksen saavutettuaan arvelee, ettei enaa koskaan sita tee.

Eika laskuveden aikaan kannata uida,

siis mikali ei erityisesti pida merisiilin piikeista ihollaan.

Paiskattuna,

mutta hyvalla mielella,

Veela

Ps. Paiskautukaa pain elamaa, ystavat hyvat,

se saattaa vihlaista hetken, mutta on sen arvoista!