Kaikki alkoi viime viikon lopulla, kun oli vapaa ja metsä ja järvi.
Ja automatkoja, pitkiä. Lähdevesiä.
Maanantaina kirjattiin työkokemuksia ja silmäiltiin valokuvia.
Illan suussa riennettiin keskelle kaupunkia, eikä kenkiä vieläkään löytynyt.
Jotain muuta kuitenkin,
ja iltateet arboretumin laitamilla.
Tiistaina touhukasta.
Aamupäikkäreiltä hiekkakakkujen rakennushommiin,
aurinkokasvoja sain haalareista riisua.
Illalla pallotteluja, olen hurjana näihin tiistain futishetkiin!
Auringon laskun aikaan koivuissa vihreää ja taivaalla niin kovin sinistä.
Rannan kivet lämpimiä.
Keskiviikon kyläilyiden kumouduttua kutsutuksi kesään.
Oikia piknikpäivä, mikä lämpö!
Pilvet kirjoittivat runojaan taivaalle, ja linnut.
Uimaan ei uskallettu, mutta kahvi maistui.
Ja kirja, kauan aloittamista aiottu.
Torstaina täytekakkutalkoot, armas mama taikoi ensimmäisensä.
Makoisaa, ja metka kyläillä muutenkin!
Iltasella vesille, kuten kesällä ennen.
Perjantai oli talkoopäivä.
Pelloille pystytimme ojanvarsiaitaa, perjantaipuhdetta parhaimmillaan.
Pieniä, mutta aivan tehtävänkokoisia hommia,
joita tarvitaan tuhansia ennen kuin kaikk on valmistettu.
Tuntemattomien kanssa kovin tutuiksi tultiin
ja peräkärryssä aitamuovien pitelijälle paistoi aurinko.
Illalla kakkua, kaunista. Kyläilyä.
Tänään puhtaassa kodissani nautin lauantain seesteisyydestä,
ja menneen viikon muistoista. Tästä kaikesta, jossa pientä vaille kesä.
Kohti päiväkahvia,
Veela
