Äidin ajatus

Pala kotoa. 

Jokaisen äidin ajatus.

Jokaiselle lapselleen.

Sunnuntaista,

Veela

Kun tulee isoksi

 

Kun tulee isoksi,

puut ovat pienempiä,

mummut nuorempia,

mopot hitaampia,

kirjat paksumpia,

päivät lyhyempiä,

maailma läheisempi,

asiat monimutkaisempia,

vanhemmat viisaampia,

uimavesi kylmempää,

pojat kivempia,

mutta hämähäkit

pysyvät inhottavina

ja nallekarkit yhtä hyvinä

kuin pienenä.

 

Ja pienet, kauniit asiat ovat yhtä tärkeitä kuin ennenkin,

tai tärkeämpiä.

Näin isonakin yksi päivä vuodessa voi olla kovin ihmeellinen.

Sillä mitä muuta se on kuin ihmettä,

huomata,

miten monta välittävää tekijää tässä elämässä onkaan.

Miten moni voi muistaa, että juuri tänään, juuri minun päiväni.

Tämä pikkuinen tyttö, jonka vuodet vierivät kuin marmorikuulat koulun asfaltilla,

kiittäis elämästä.

Ja niistä, jotka tekevät siitä merkityksellisen.

Eikä tää muistais

millon viimeks tän synttäreillä ois ollu popcornia.

 (Kämppikset ovat kultaa.)

Suloisesta marraskuusta,

Veela

Turvallisuuden keskipiste

 

 

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.

Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa,

jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.

Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään,

koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä

ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,

turvallisuuden keskipisteeseen,

missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa.

Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.

 

(Tove Jansson; Muumilaakson marraskuu)

 

 

Elämässä on pitkiä koulupäiviä.

Yhteisiä pitkiä koulupäiviä.

Ja koulupäivien iltoja.

Ja jouluvaloja.

Joululauluja.

Kynttilöitä (aina vaan).

Tunnelmaa.

Iltasatuja.

 

Milloin oot viimeksi nukahtanut siihen, että joku lukee satua?

Entä siihen, että huone on kääriytynyt joulutähtien lempeään valoon 

ja ilmassa on talven juhlan sävelet?

 

Se tuntuu lapselta.

Eikä yhtään hullummalta.



Turvasta,
Veela

Huuui !

Ihmisen elämä on hauras ja häilyvä,

ja pieni sysäys saa sen siirtymään yhdestä tilasta toiseen.

(Michel de Montaigne)

 

Yhdestä maanosasta toiseen!

Elämästä toiseen!

Todellisuudesta toiseen!

Hurjaa!

Pelottaa

Jännittää

Naurattaa

Mitä hullua!

Minäkö?

Epäillen,

Veela

 

Ilmassa syksyn ja lähtemisen tuntu

Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa

ja huomasi, että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.

 

On niitä, jotka jäävät, ja toisia jotka lähtevät, niin ollut aina.

Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa,

eikä koskaan saa antaa periksi.

 

 Muumilaakson marraskuun ajatuksin on kulunut jo useampi kollektiivinen ilta.

Asiaa ne puhuvat, nuo olossaan kovin inhimilliset olennot.

Omat fiilikset on helppo sovittaa noihin levollisiin aatoksiin.
Elämä on pelokkaita päätöksiä, jotka puhuvat rohkeudesta.

 Ajatusten aamiainen jatkoi tänään samalla teemalla:

Sankareiksi ei tulla olematta ensin pelkureita. 

(G.B. Shaw)

Tulemisista, lähtemisistä,

uuden päivän päätösten kynnykseltä,

Veela

 

Marraskuu

Yöllä on elokuvamaailmanväristä

tie kiiltää

taivas hohtaa, hehkuu sinistä

tähtien välissä kaupunki

jossa vain valot.

Kylmyys työntää kotimatkalle alkuvauhdit 

ja pyörä kiljuu kuin

kissa.

Kysymyksissä
taivas on suden silmän värinen.

Ulkona näyttää hyvältä päivältä.

Harmaanvalkoista hilettä katot, nurmi, tiet

liukkaita.

Taivas samaa sävyä, pakkasen värittämää kuulautta.

Sisällä vanhassa talossa, jonka ikkunanpuitemaalit lohkeilevat,

kaksi tyttöä heräilee marraskuuhun ja sytyttää liekit kynttilöihin.

Keittää kahvit, ja tästä päivästä tulee hyvä. 



Kuoppikselta,
Veela