Turvallisuuden keskipiste

 

 

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.

Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa,

jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.

Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään,

koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä

ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,

turvallisuuden keskipisteeseen,

missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa.

Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.

 

(Tove Jansson; Muumilaakson marraskuu)

 

 

Elämässä on pitkiä koulupäiviä.

Yhteisiä pitkiä koulupäiviä.

Ja koulupäivien iltoja.

Ja jouluvaloja.

Joululauluja.

Kynttilöitä (aina vaan).

Tunnelmaa.

Iltasatuja.

 

Milloin oot viimeksi nukahtanut siihen, että joku lukee satua?

Entä siihen, että huone on kääriytynyt joulutähtien lempeään valoon 

ja ilmassa on talven juhlan sävelet?

 

Se tuntuu lapselta.

Eikä yhtään hullummalta.



Turvasta,
Veela