Syys(loma)viikko

 

Syksy, ja aina niin tutut tiet kouluun ja kotiin.

Kaunista, vaikka

kosteat, koleat aamut ja 

iltapäivät, kun kylmyys hyytää ytimiin.

Mikä nautinto astua sisälle kynttilöiden valoon

ja villasukkien pehmeyteen!

Rauma, suloinen kaupunki.

Ja suloinen sen asukas, ystävä.

Kohdata muiden ystävien keralla, onko parempaa?

Kaikkialla on yhdessä kauniimpaa.

 Joel Jyrinki

Metsä ja elämä. Ähtäri. 

Viihtyisiä päiviä uudessa talossa.

 Yksi pieni, josta kummitytöksi <3 

Ja päiväkahvia porkkanapiirakalla tutussa tuvassa.

Juhlapäivä, tuo 22.10.,

monien.

Kanssanne iloitsin ja iloitsen,

ja yhdelle neuloin lapaset.

Ja sunnuntaiaamu, Niiskuneiti ja kahvintuoksu.

I like it!

Sunnuntaita väistämättä seuraavan päivän velvoittavuudesta,

Veela

Tää jylhänkaunis maa, tää tunturien maa

 Neliapilassa on voimaa!

 

Kahden, kolmenkin tähden hotellit!

  "Lähtekäämme maailmalle, 

reppu selkään, keppi kouraan, matkaan vain!"

 

 

 

 

 Aurinko kompassina, tuttu tunturi suunnanantajana

kuljen puroa seurailevaa poropolkua.

On tulisijoja ja kuivia nuotiopuita,

pehmeä mätäs levähtää

ja polun päässä lämmin tupa.

Tänne palaan ja vain tänne.

Tämä on minun aurinkorantani,

Lontooni ja Pariisini!

(Sirkka Ikonen)

 Lappi mun, rakastun, suhun aina uudestaan!

Mielettömän huikaisevasta reissusta edelleen ikionnellisena huokaillen,

mahtavasta seurasta kovin kiitollisena

ja uskomattoman kauniista maisemista verkkokalvoilleen kuvia maalaillen,

ensi kerrasta haaveillen,

Veela 

 

Onnellisuuden korjuun aikoja

Ensiksi: työt on loppuneet.

Viimeistä kertaa on astuttu alas tutuiksi käyneet portaat, 

heilautettu kättä massiiviselle rakennukselle portaiden yllä 

ja polkaistu vapauteen, jossa paistaa syksyn aurinko.

Muistot jäivät, ja ikäväkin pikkistäriikkisen,

niitä pieniä kauan katsottuja ja rakkaiksi ruvenneita kohtaan.

Paljon sain, ja opin. Kiitollista.

Nyt on hyvä hetki suunnata taas, ilolla, koulunpenkille,

armas gradunraakile siellä jo kovin malttamattomana odottelee.

Pieni vapaus töiden lopun ja gradupakerruksen väliin konkretisoitui 

Kevon luonnonpuiston uskomattomissa maisemissa.

 Ruskasta ei ollut tietoakaan enää, mutta maisemista kyllä, 

tuntureista, vaivaiskoivuista, putouksista, mökeistä ja pakkasöistä. Tähdistä, revontulista.

Hiljaisuudesta, ja hyvästä seurasta.

Askeleista ja ajatuksista, jotka hitaasti, matkan taittuessa kävivät turhiksi.

Haastavaksi nimitetty reitti oli kaunis,

luonnossa mielen täyttävä tyhjyys tervetullutta.

Ja että tämmösiä tyttöjä, joiden kanssa tällaisia tehdä!

Kotona puissa on punaista ja keltaista, tuulessa lentäviä lehtiä. 

Auringossa maailma kirkas, ja taivas.

Mieli ihmeissään selkeästä valosta.

Onnellisuuden korjuun aikoja, luulen.

Hymyilen.

Ihastuttavasta elostaan,

Veela

P.s. Jonain kauniina päivänä saatte oikean kuvakirjoitelman Lapin lumosta,

kenties sanoja reissun käänteistäkin.