maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sinä olet minun

 

Ilta tummuu yöksi ja linnut ovat hiljenneet
odottamaan uutta aamua.
Sinä sinisessä paidassasi olet lähdössä nukkumaan.
Katson kättäsi vaihdekepillä, ja näen, että se on vahva. 
Riittävän vahva nostamaan minut yhä uudestaan
elämän rimmikoista.
Riittävän vahva tarttumaan sormiini, 
ja tekemään niistäkin vahvat.

Katson sinua
ja minun keväthuutoni kaikuu sieluni seinille.
Sinä olet minun, 
ja tämä elämä, kaunis. 



Elämän ihmeellisistä lahjoista kiitollisena,
Veela


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Pysähdyksiä


Olin Kirjurinluodolla, 
siellä, missä niin monet muutkin. 
Kokonaisen viikon. 
Ihmeellistä, nähdä suuren työn alku ja loppu.
Mitkä valmistelut muutaman päivän tähden! Joka ainut vuosi.



Ihastuin kuviin, joissa pysäytetty hetki yhteen kohtaan näkymää, 
useimmiten lapseen. Ympäristö on läsnä tunnelmineen.





 Auringonlaskun aikaan.







 

Lähdön hetkellä harmaiden pilvien lomassa sinistä.


Viikostaan kiitollisena, 
mutta jo mielihyvin omaan kotiinsa retkielämästä palanneena,
Veela 

Kesäkuvia





 













Paljosti kaikkea, kesää!


-Veela