Minä täällä taas!

Istun aurinkoparvekkeellani ja juon kahvia.

Liian tiheään istutetut pikkusalaatit huojuvat aurinkotuulessa 

ja heiveröiset herneenalut kurottelevat kohti taivaita.

Lapsi nukkuu kuumeisena.

Tällaista tämä elämä;

hetkiä, jolloin ehtii istahtaa, 

ei voi suunnitella.

Niin kuin ei tätä elämää muutoinkaan,

näinä blogihiljaisina aikoina

 olen sitä ollut oppimassa.

On etsittävä onnensa näistä suunnittelemattomista aurinkokahveista.

En etsi nelilehtisiä.

Vaaleiden juovien

kolmelle lehdelle

muodostama triangeli riittää.

En etsi näkyjä,

vaan näkymiä.

(Risto Rasa)

Terkkuja, 

Veela

Täydellinen ympyrä

Ensimmäinen yhteinen vuosirenkaamme on täydellinen.

Sulkeutunut ympyrä, täynnä päiviä, jotka olivat.

Päiviä, 

kauniita ja hyviä, raskaita ja syviä, 

kaikenlaisia.

Täydellinen siksi, ettei ole toista samanlaista - eikä tule.

Täydellinen siksi, että se sulkee sisäänsä, 

muistoihin, niin paljon merkitystä.

Hääpäivän ihmeet,

 ja ilon kaikista niistä ihmisistä 

sinä päivänä meidän juhlassamme.

Häälomaviikon auringon, väsymyksen ja kauneuden.

Yhteisen elämän alun ristiriidat, sanaharkat ja ahdistuksen.

Yhdessä elämisen riemun, rikkauden ja ylpeyden.

Uutuudenviehätyksen ja turvallisuuden.

Koko elämän täyttymyksen.

Täydellinen siksi, että se teki meistä

miehen ja vaimon,

isän ja äidin.

Kiinnitti yhteen.

Ja täydellinen siksikin, että kasvatti vastuuseen

ja aikuisuuteen, lopullisesti.

Näytti elämän kasvoista suunnatonta kauneutta 

ja tummaa totuutta.

Vahvisti ja pakotti heikoksi.

Täydellinen,

se oli meille täydelliseksi tarkoitettu.

Syystuulista,

Veela

Hellekausia

Suurin suunnitelmin aloitetusta viime vuoden muisteluita -projektista:

kuollut ja kuopattu kaiketi. 

Sen verran vertailua kuitenkin vielä teen, että

tässä ensimmäisessä kuvassa vastikään kihlautunut nuori pari 

seikkailee Kainuun kukkakedoilla.

Monta hetkeä, sanaa ja ajatusta on tuosta!

Monta kokemusta.

Ainakin kaksi uutta kotia ja melkein kaksi tittelinmuutosta.

Alkukesästä muutettiin tähän toiseen kotiimme, 

avaraan kattohuoneistoon, johon tosin myös aurinko osuu;

kuumasti.

Nyt, ainakin koululaisten mielestä, kesän lopulla, 

odotetaan sitä toista tittelinmuutosta.

Aikuisista ihmisistä lapsellisiksi.

Epäilemättä paitsi fyysisellä, myös henkisellä tasolla.

Ja samaan aikaan kesä kukkii kaikkialla

ja lämpö vyöryy, päivästä päivään.

Sinua odotetaan. 

Tule jo!

Heinäkuun helteistä,

ministi malttamattomana,

Veela

Talven arkiset kuukaudet

Helmi- ja maaliskuu lienee talven arkisimmat kuukaudet,

ainakin noin aivan yleisesti ajatellen. 

Siltä ne ovat täällä (sairastuvalla) 

tänäänkin, eilen tuntuneet.

Toisaalta

vilkaistessa puhelimen kuvamateriaalia viime vuodelta

totean niiden olevan juhlallisen arjen, elämän kuukausia.

Helmikuu, ystäville.

Maaliskuu, 

auringolle, harrastuksille ja gradulle.

Sitä ne mahtavat olla tänäkin vuonna,

kaikkine rientoineen, aamuineen ja iltoineen.

Toisinaan tylsän tavallisen tuntuisina, 

toisinaan niin täynnä itseään, että vievät täysin mukanaan.

Eivät anna tilaa ajatella kaikkea sitä, mitä on.

Tässä illassa

tiedän, on paljon.

Aina sitä ei jaksa ajatella, aina ei huomaa.

Mutta ei se elämä lakkaa olemasta,

se virtailee ympärillämme välillä vain hiljaisemmin.

Maaliskuiseen koti-iltaansa kynttilöitä sytytellen,

Veela

Muistojen vuosi 2017

Olen minä, minäkin, 

tässä elämässä, vieläkin.

Vaikka kovin hiljaa

 viime aikoina, huomaan.

Sekä täällä että aivan oikeassa elämässä.

Mutta tänäiltana

laitan Albinonin oboekonserton soimaan

ja olen hetken kuin joskus ennen 

Kuoppiksen ilta-aurinkoisessa huoneessani.

Elämässä on ollut paljon kaikkea,

niistä kaikista joskus lisää, mutta tänään keskityn vain tunnelmointiin.

Omaa mieltäni virkistääkseni 

ajattelin kaivella hieman kuva-arkistoja menneen vuoden osalta

ja jakaa jonkin muiston jokaiselta kuulta jokaisena tämän vuoden kuukautena.

Kenties peilautuen tämän vuoden tilanteeseen, 

kenties vain arvokkaana häivähdyksenä eilisestä.

Tammikuu

 Kajka-kavereiden matkassa.

Gambia ja tuhat kiloa aurinkoa.

Reissukuvia selatessa en malta olla lisäämättä muutamaa ekstraa matkaan:

Tyttö ja värit.

Poika, atayan keittäjä.

Ne illat, kun lämpö kääriytyy
 viltiksi maailman ympärille.

Kauniita unia tulevalle yölle toivotellen,

Veela

Joulukuun sävyjä

Joulukuu, kaunista.

-Veela

Ajan kanssa

"Tee nyt se, minkä olet aikonut tehdä sitten,

 kun sinulla on siihen aikaa."

Siinä kohdalla, kun flunssa sulkee sinut kotiisi muutamaksi päiväksi,

on hyvä lukea ajatusten aamiainen ja todeta, että tänään on aikaa.

Aikaa lueskella lukemattomia lehtiä, vaellella jouluaatoksissa,

neuloa ja ihastella sisään pyrkivän auringon piirtämiä varjoja olohuoneen nurkissa.

Olen minä ajatellut silloin, sen ajan kanssa, tehdä paljon muutakin:

kirjoittaa blogiin ja päiväkirjaan, leipoa, 

ommella, piirtää, ulkoilla ja vain olla. 

Pestä hääpuvun ja soittaa mummolle. 

Järjestellä valokuvia ja liimata niitä albumiin.

Näinä päivinä yritän kuitenkin olla yrittämättä kaikkea mainittua, 

päädytään pian stressin puolelle. Ehkä en tee mitään niistä, saa tartuttua.

Kaikissa tapauksissa tahtoisin nauttia ajasta, 

jota on, ja kaikista sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Terkkuja Petäjässuolta lähettelee 

Veela