Helmi- ja maaliskuu lienee talven arkisimmat kuukaudet,
ainakin noin aivan yleisesti ajatellen.
Siltä ne ovat täällä (sairastuvalla)
tänäänkin, eilen tuntuneet.
Toisaalta
vilkaistessa puhelimen kuvamateriaalia viime vuodelta
totean niiden olevan juhlallisen arjen, elämän kuukausia.
Helmikuu, ystäville.
Maaliskuu,
auringolle, harrastuksille ja gradulle.
Sitä ne mahtavat olla tänäkin vuonna,
kaikkine rientoineen, aamuineen ja iltoineen.
Toisinaan tylsän tavallisen tuntuisina,
toisinaan niin täynnä itseään, että vievät täysin mukanaan.
Eivät anna tilaa ajatella kaikkea sitä, mitä on.
Tässä illassa
tiedän, on paljon.
Aina sitä ei jaksa ajatella, aina ei huomaa.
Mutta ei se elämä lakkaa olemasta,
se virtailee ympärillämme välillä vain hiljaisemmin.
Maaliskuiseen koti-iltaansa kynttilöitä sytytellen,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti