Turvallista kotimatkaa

 Riveittäin, maantienvärisiä.

Kurassa kylpeneitä, 

tuulen tuivertamia.

Palaneita, palanneita.

Kotikraaterissaan, turvassa.

Tässä hetkessä yhdessä.

Laskevan auringon lämmössä soi.

Kiitosvirsi.

Kesän kohokohdan tomut on tömistelty varpaista,

jotka nauttivat vapaudestaan kovin.

 

Kesästä,

Veela

Kaunis maailma

Nuuskamuikkunen sanoo

Kun näen jotain kaunista, katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni.

Ei kaikkea tarvitse omistaa!

Tottahan tuo, joitakin asioita vain pitää katsoa useammin, jotta muistaa.

Oltiin Norjassa. Ajettiin, ihasteltiin, ihmeteltiin, höpötettiin, paleltiin,

 kiivettiin vuorelle ja laskettiin lumista rinnettä alas.

Peseydyttiin vuoristolammessa, paistettiin turskaa ja nukuttiin metsäisessä piilopirtissä.

Ihminen oli taas pieni, omalla paikallaan.

(Autossa yllättävänkin pieni)

 

 Maailma oli kaunis, märkä ja tuulinen.

Ihminen oli vain märkä ja viluinen.

Mutta onnellinen.

Eikä nauru loppunut.

 

 Villaisesta,
Veela

Kotoiloa

Kotoilua tämä viikko

 Iloa

 

 

 Hitaita aamuja, 

kirppistelyä, 

jätskejä vesisateessa,

ommelluksia, 

aamupuuroja,

kesänvihreitä verhoja,

pestyjä ikkunoita, päiväpeittoja,

kakkuja ja kekkereitä,

kukkia!

Kävelyitä kukkaketojen keskellä kera kämppiksen,

nokkosia,

kivoja ihmisiä,

biitsipelejä varpaat, sukat kylmässä hiekassa,

yövieraita, uutuusteetä,

pitkiin venyneitä juttutuokioita,

häät, lapsuudesta tutun,

kohtaamisia,

pyöräilyitä,

irttaritarjouksia,

höpötyksiä,

essesseetä (palautin sen!)

tuusailua tuhannenlaista

  

Loman alku, virallisesti!

Rinkkaa selkään kiskoen,

ajatuksia kohti pohjoisia viskoen,

Veela

Yöjuna

Olen lähdössä. Pisarat jähmettyneet

ikkunalle, sade on eilisen muisto.

Taivas selkenee yötä kohden, aurinkopilvet 

lipuvat pohjoiseen.

Kaivan kirjan repusta.

Valoisana elämä etelässä, 

kotiinviemisinä kauniit kuvat.

Ei minun kotini täällä,

mutta rakas.

Viluvarvas kaipaa sukkiaan.

- - - 

Peltojen runsaan vihreän yllä on 

nousun ja laskun sumuista sineä.

Harmaat ladot lakeuksien

keskellä hälvenevät.

Tyynistä vesistä heijastuva kuu on täysi,

nukkuvien kylien valot tähtiä maailman laidoilla. 

Metsiin hiipinyt viileän viettelys,

unien usva ei anna nukkua.

Hämärä maisema, salaisuuksia täynnä.

- - - 

Yksi yö valvoa, kaunis.

Nukkuvan maailman kamaralla raiteet kiiruhtavat,

vaunuissa kymmenet unet, unelmat.

Näen ruskeat kädet, tutut auringosta,

silmät tähyämässä yön kuulauteen.

Neljän kengän keli, kertoo taivas.

Kuu-ukon huumori hymyilyttää.

Asemalaituri kuvajaiseni takana hiljaisuudessa.

Ääneti matka jatkuu.

Yksin yö valvoa. 

- - -

Viimein aamu!

Yön kajo taivaanrannasta kaikkoaa.

Kuljen aiemmin kuin kukaan

kohti kuoppaista kotikatua.

Uuden päivän aamu, sanotaan.

Kotoisasti,

Veela

Vaaleanpunaista, vihreällä

Vaaleanpunainen viikonloppu,

versovaa vihreää

 Suvivirsi

Kuningatartuutti

Vaaleaa, ja voimakasta

 

Kaksivuotiaan kanssa,

kauneutta

Kukkasydänkevät

 Juhlatuulla,

Veela