Olen lähdössä. Pisarat jähmettyneet
ikkunalle, sade on eilisen muisto.
Taivas selkenee yötä kohden, aurinkopilvet
lipuvat pohjoiseen.
Kaivan kirjan repusta.
Valoisana elämä etelässä,
kotiinviemisinä kauniit kuvat.
Ei minun kotini täällä,
mutta rakas.
Viluvarvas kaipaa sukkiaan.
- - -
- - -
Peltojen runsaan vihreän yllä on
nousun ja laskun sumuista sineä.
Harmaat ladot lakeuksien
keskellä hälvenevät.
Tyynistä vesistä heijastuva kuu on täysi,
nukkuvien kylien valot tähtiä maailman laidoilla.
Metsiin hiipinyt viileän viettelys,
unien usva ei anna nukkua.
Hämärä maisema, salaisuuksia täynnä.
- - -
- - -
Yksi yö valvoa, kaunis.
Nukkuvan maailman kamaralla raiteet kiiruhtavat,
vaunuissa kymmenet unet, unelmat.
Näen ruskeat kädet, tutut auringosta,
silmät tähyämässä yön kuulauteen.
Neljän kengän keli, kertoo taivas.
Kuu-ukon huumori hymyilyttää.
Asemalaituri kuvajaiseni takana hiljaisuudessa.
Ääneti matka jatkuu.
Yksin yö valvoa.
- - -
Viimein aamu!
Yön kajo taivaanrannasta kaikkoaa.
Kuljen aiemmin kuin kukaan
kohti kuoppaista kotikatua.
Uuden päivän aamu, sanotaan.
Kotoisasti,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti