Istun aurinkoparvekkeellani ja juon kahvia.
Liian tiheään istutetut pikkusalaatit huojuvat aurinkotuulessa
ja heiveröiset herneenalut kurottelevat kohti taivaita.
Lapsi nukkuu kuumeisena.
Tällaista tämä elämä;
hetkiä, jolloin ehtii istahtaa,
ei voi suunnitella.
Niin kuin ei tätä elämää muutoinkaan,
näinä blogihiljaisina aikoina
olen sitä ollut oppimassa.
On etsittävä onnensa näistä suunnittelemattomista aurinkokahveista.
En etsi nelilehtisiä.
Vaaleiden juovien
kolmelle lehdelle
muodostama triangeli riittää.
En etsi näkyjä,
vaan näkymiä.
(Risto Rasa)
Terkkuja,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti