Kaunis maa

Kärpäsiä parveilee sumeassa lämmössä. 

Pyrkivät rikkiraavittuihin puremajälkiin säärissä, mauttomaan maissivelliin emalikupissa, joka on kuin mummolasta. 

Vauvan poskelle, silmiin.

 Aurinko luo raidan illankultaamaa valoaan oviaukosta, jota lasten uteliaat vartalot varjostavat.

Ahtaaksi luokiteltavassa majassa on monta huonetta,

isäntä on ylpeä omastaan. 

Ihmettelen hetken kotoisaa vieraanvaraisuutta.

Kysäisen pojalta, joka velmuilee ovella lähimpänä, tämän nimeä.

Jännittynyt tirskahdus ja pakeneminen aurinkoon.

Mummo istuu lattialla, jaloissaan rääpälemäinen kissanpoikanen,

sylissään perhekunnan kuopus.

Isä koppaa poikansa hetken hellään sylittelyyn,

työntää sitten vieraidensa hoiviin.

Katse sanoo:

"Katso, minun poikani. Minun talostani, minun maastani.

Minun kaunis poikani minun kauniista maastani."

Niin paljon samaa.
Vaikuttuneena,
Veela