Riemullista

Eilen oli huikea työpäivä.

Rientoa ja kiertoa ja kaartoja riitti, hektinen osastoasetelma lykkäsi juoksuunkin hetkittäin.

Mutta ihmiset on vaan hyviä!

Kaveri pyörätuolissa katteli hosumistani aamupuuron haun kanssa,

kyseli mikä oli millonkin unohtunu ja huuteli sitten myöhemmin käytävällä kiitäessäni

huoneestaan, jotta "muista tyttö kärryt!"

Toinen huolehti siivojaan vappulomista ja toivotteli lopuksi:

"Hyvät vaput vaan, jos ei enään nähdä!

Muistahan olla ihmisiks..."

Kiittelin ja meinasin, jotta "eipä sitä kovin riehumaan viitti ruveta".

"No älähän nyt. Antaa palaa vaan!"

Myöhemmin tavattiin uudelleen..

"Mitä, vieläkö sinä täällä?

Ala mennä jo, myöhästyt kohta"

"Täällähän minä, vielä puoltoista tuntia."

"Mitä... Ala mennä nyt. Minä annan luvan, myöhästyt..."

Nauratti.

Perähuoneen "poika" järjesteli huoneeseen tullessani tyhjiä limukkapulloja ikkunalaudalle,

ja mietti kukahan niitäkin tarviis ja veis. Niistä sais panttiakin.

Kyselin eikös herra itte viikonloppulomalle lähtiessä pullojaan palauta,

kuulemma ei.

Varovasti totesin, jotta minä oikeastaan muutaman tarviisin siman pullotukseen, 

tehokkuudessani kun olin kaikki omamme just hävittäny. 

Muutama sananen ja loppukanetti:

"Sinä hoiat siis ne"

Pullojen kanssa vappulomille siis.

Illalla letkeä siivous, raikas ulkoilu ja maukas iltapala.

Ja hilpeä seura.

Aamulla lämmin peitto, auringon kurkistus, nukkuva Kuoppis

ja keittiössä cookiekokeilut.

Riemullista vappujuhlaa!

Toivottelee

Kuoppiksenkadun Veela