Tuuli tulee pääni takaa,
taivaalla tuttavallinen otava kaartuu näkökenttäni rajaaman maailman ylitse.
Villapaidan, makuupussin ja kahden täkin alla on lämmin, vaikka peti onkin sijattu laiturille.
Pakattu olotila, lämpö ja silmien eteen avautuva puhtaan tähdikäs näkymä
pakottavat kaiken turhan pois:
Oli hyvä päivä, ja nyt on hyvä yö.
Kerran ennenkin olen ihmetellyt elämää samalla turvallisella paikalla.
Mieleen pyrkivät tuon hetken sanat:
Tähtien määrättömyys aukeaa ylläni,
Abrahamin jälkeläiset,
meitä ennen olleet, menneet
sulkevat syliinsä
Lentävän tähden nopeus,
lupaus
minullekin
Vene keinuu sivuaallokossa, maailma on kirkas.
Tuuli työntää meitä kohti kivikkosaarta, vaikka optimaalinen ajelehtimissuunta on aivan toisaalla.
Aurinko heijastuu merestä, häikäisee. Vain laineileva ulappa,
saarten siluetit ja kirkas keltainen hallitsevat tätä maailmaa.
Airoista pärskyy vettä kädelle, tuuli paleltaa varpaita varjossa.
Katson kohti aurinkoa, keinuvaa valoa.
Lämmittää.
Joskus
kun kauemmas ei voi tietää, vaikka haluaisi,
hetkien on riitettävä.
Ja uskon siihen, että aurinko nousee, huomennakin.
Minullekin.
Auringosta ja lomamuistoista,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti