Minä tiedän, sisko

Ymmärrän sinua päivä päivältä paremmin. Sanoissasi on jo sanoma, jota hymy ja eleet tehostavat. Jokainen sanasi on suuri ilo, jokainen kertomuksesi ihme. Kaikki,  mitä sanot, tuot julki korvien kuulla, kertoo sinusta. Juuri sinusta, pieni kaunis ihminen. Jokainen sanasi on tie sinuun, polku ajatuksiisi, joiden meressä uivat tuhannet ihmeelliset kalat. Kokonainen maailma. Avain ajatustesi maailmaan on yksin sinulla, yhtään sanaa ei suustasi kuulla tahtomattasi.

Toisaalta tiedän, etteivät sanat aina tule helposti, meiltä isoiltakaan. Joskus yksikin sana on suuren työn tulos, mittaamattomien yritysten päätös. Niin kuin ihmisen on uudessa ympäristössä katseltava hetki ympärilleen, ennen kuin päättää asettuako niille seuduille, on jokaisen sanan ensimmäisen kerran ulos astuessaan tovi tarkkailtava uuden sijaintinsa merkitystä, sen aiheuttamia reaktioita. Arveltava, tullako uudelleen. Jokainen sana on helppo pelästyttää sen ensivierailulla, mutta vielä helpompaa on säikähdyttää sanojen haltija. Koska sanat tulevat suoraan ihmisestä, tuovat palan jotain ainutkertaista ja herkkää, on niiden kuulijalla suuri kunnia ja vastuu.

Täällä kaukana onoppinut ymmärtämään sinua entistä selvemmin. En sanojesi kautta, vaan kokemuksen. Kokemus siitä, miten suuri merkitys sanoilla ja, ennen kaikkea, sanattomuudella on, puhuttelee. Tunne siitä, kun tahtoisi sanoa, muttei voi. Osaa eikä pysty. Osittain kyse on uskalluksesta, suurelta osin kuitenkaan ei. Riittämätön kyky, osaaminen, on kuin risti, jota on kannettava aikansa. Elettävä se aika osaamattomuuden ja osaamisen välillä, aina. Kuljettava epävarmuuden ja harjoittelun hauraat sillat, upottavat suot, joiden yli ei ole vielä voimaa lentää. Löydettävä oma polku sanoillensa, rakennettava oma kiitoratansa.

Pikkusisko, minä tiedän, millaista on olla se siipirikko, perässäkulkija. Jolla on kuulo ja tahto. Muttei sanoja. Ja joka päivä edessä koko laidalta tilanteita, joissa pitäisi ja olisi hyvä yrittää. Yrittää epäonnistumisen uhalla ja tuntea koko kuormallinen pienemmyyttä. Heikommuutta. Olla pienen paikalla, konkreettisesti. 

Hiljaa, kuunnellen. Nöyrtyä uskomaan, että vielä kerran minäkin. Jossakin.

Tasaveroisena. 

Elämän oppikoulusta,

Veela