Viktorianjärven rannalla
veneitä vedetään vesiltä.
Puiden välissä valkeat verkot
kuivuvat vilvoittavassa tuulessa.
Saalis punnitaan,
tämän päivän manna.
On aikaa pysähtyä hetki, kuulla
toive ja lupaus:
Huomenna työ jatkuu
Nähtiin paljon ihmisiä,
erilaisia koteja ja elämiä.
Kohtaamisia vailla yhteistä kieltä.
Paitsi sydämen kieli.
Ihmeellistä.
Koira makaa varjossa mangopuun alla.
Aurinko matkallaan saavuttamassa idän.
Lämpimässä valossa
pyykki hulmuaa,
kuuluvat tutut sanat.
Lapsen silmät ihmettelevät.
Taivas yhtä kaukana maasta,
lähellä,
kaikkialla.
Tuuli kuin siunaus kulkee
Lepopäivästä,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti