Otsikko on ehkä maailman rumin sana,
mutta sisällöllä voidaan tarkoittaa yhtä maailman kauneimmista asioista.
Sitä olen tässä yrittänyt oppia, Mannan suosittelemana Kalastajan vaimon sanojen kautta (http://www.menaiset.fi/artikkeli/blogit/kalastajan_vaimo/iltoja)
Ihan niinkuin ikävöinti tarkoittaisi jonkin asian menettämistä.
Se tarkoittaa ennemminkin jonkin kokemista. Ja ehkä jonkin taaksejääneen kokemista vielä vahvemmin kuin ennen.
Juuri noin se on!
Vasta menetettyään jotain, voi tajuta, mitä on menettänyt.
On suorastaan surkuhupaisaa, millaisia asioita ihminen voi ikävöidä.
Ja miten pienet asiat voivat laukaista sanomattoman muistojen myrskyn.
Miten hallitseva tunne ikävä voikaan olla!
Se on kaikkialla sinä hetkenä, kun se tulee.
Kuristavana, lopullisena.
Mutta se (ikävä) on silti elämän negatiivisista tunteista kaunein.
Siihen
sisältyy aina jotain kaunista.
Jotain mikä on koskettanut.
Ja sille voi
hymyillä takaisin vaikka se saisikin itkemään.
Afrikkahousuista,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti