Onnellisuureellisuuresta

  Juoksen 

aivan onnellisena

puhelimen ja ihmiset pois elämästäni unohtaneena

keskeltä lokkien parvea

hajoittaen ruokailuhetken

Juoksen 

aivan onnellisena

luulleen omistavani tämän ajan ja paikan

yksin, minä yksin.

Aivan onnellisena

Miten onnellisuus rakentuu, mikä on sen suure?
Onni kuuluu vanhojen viisauksienkin mukaan asuvan ohikiitävissä hetkissä,
ajan hipaisussa, kauneuden kosketuksessa.

Luulen, että yhtä vaikeaa kuin on estää epäilysten lintua lentämästä päänsä yli,

on rakentaa luokseen sellainen pesä onnellisuuden linnulle, 

jota alati vaihtuvat tuulet eivät hajottaisi,

josta lintu ei pois halajaisi.

Onnellisuus tuntuukin edellyttävän vapautta, tunnetta vapaudesta.

Vapaus sisältää aina tietyn määrän itsekkyyttä, itselleen elämistä.
Oikeutta olla ja mennä, olla olematta ja menemättä.
Oikeutta tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä, oikealta.
Toisaalta
onnellisuus tuntuu mahdottomalta ilman merkityksellisyyden kokemusta
ja merkitys rakentuu usein sellaisten sanojen kuin vastuu, velvollisuudet, omat tehtävät, kautta.
Toisten ihmisten kautta.

Onnellisuus on tunne.
Yhtä pysyvä ja luotettava kuin kaikki muutkin tunteet.
Hetken hipaisu, johon tuuli ei pysähdy.
Onnellisuus on itsekästä,
vaikka se rakentuu usein yhteisöllisyyden ja kuulumisen kokemuksille.
Sillä kukaan muu ei voi tuoda sinulle onnea, ei viedä sitä,
vain sinä itse voit tuntea sen.
Sen hetken, kun se on lähelläsi.



Käsitteellisestä sekamelskasta itsensä vapahtaen,
vapaudestaan nauttien
Veela