Tuulettimen hurinassa unta vartovan vartti on pitkä
Ehtii aavistaa talven,
tuntea pullataikinan pehmeyden,
kuvitella kirjaston korkean katon.
Muistaa aamuherätysten ankeuden
ja iltarientojen ilot,
koulutien kiviset mutkat.
Tarinoida talvipuvut tutuille taloille,
runoilla riimit rakkaille kevätkujille.
Nähdä ihmisen, toisen, paljon.
Luulla ja unessa uumoilla
itsensä keskelle kaikkea
kotikadun kuoppaiselle kamaralle.
On se kumma, että toisena hetkenä
kaipaa sitä, mistä toisena mieluiten päästäisi irti.
Toiste on keskellä sitä, minne paluusta maksaisi joskus paljon.
Kultaista koulutietä kävelleenä,
aurinkoa kallioilla, kukissa kaipaillen,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti