Tällä viikolla yhtä aurinkoenergiaa.
Valoa, keltaista, kukkivaa, tuulevaa, luulevaa!
Maanantaina mustikoita. Makoisaa, tämä elämä!
Ainut, että tällä energiavirralla on epäsuhtasopivuus velvollisuuksien kanssa.
Tuntuvat mokomat tuhansin määrin painavammilta, tarvittais monta maailmallista lapsia tuottamaan se energiamäärä, jolla noista hommista selviäis! Surkeus. Ja parhaaseen paistoaikaan.
Ja aivan suhteettoman hyppelevää tuo energia myös,
sillon ku osuu kohalle, vapauttaa totaalisti ja hyvällä mielellä.
Toisessa hetkessä on niin kaukana siitä buustista.
Kumma tyyppi tuo Armas tuolla taivaalla,
heittelee meitä miten sattuu! Sotkee hyvin järjesteltyjä asioita.
Mutta kiva kuiteski, oikiastaan suorastaan mukava.
Leikki on lapsen työtä, ja kyllä kai se aikuisuus vielä kaukana on,
vakuuttelee Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti