Se ois perjantai.
Iloa alkavasta viikonlopusta, tekemättömistä töistä ja tehdyistäkin,
muurahaisista yliopiston parkkipaikan kivetyksen väleissä
ja kermaisesta kahvista rotvallin reunalla.
Iloa valosta.
Päilyvästä peilistä Pyhäjärvessä,
puhtaan pyykin tuoksusta.
Ihmisistä.
Tänään erityisesti yllättävästä lounasseurasta,
jonka kanssa yhdessä ihmetys tyytymättömyyden helppoudesta.
Huomisen, metsän tuoksun, toivosta.
Ja siitä, että huominen.
Ja kauneudesta, kaikkialla.
Höpötihöpöti,
Veela
P.s. Ens kerralla lupaan jotain sisältörikkaampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti