Maailma on kaunis.
Sen voi aina nähdä, vaikkei sitä voi aina tuntea.
Kun vain muistaa katsoa.
Päiväkahveja Kuoppiksen nurmikolla, vihreän sävyjen keskellä.
Aurinkoajatuksia tutussa, kotoisansuloisessa ystäväkämpässä.
Töissä, omenankukkia ja palapelejä. Energiaa, iloa ja elämää,
rehellistä tekemistä, aitoa olemista.
Kukkia Kuoppiksen maljakossa.
Lähtemisiä, ennätysnopeita, kohti viikonlopun hoitopaikkaa ja Helsinkiä.
Tuuletusta.
Puhalluskukkakin on kaunis, vaikka se on rikki.
Aito vain epätäydellisenä.
Armollisuutta itseä ja elämää kohtaan opetellen,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti