Vaikka otsikko tälle tekstille kirposikin tämän illan biitsipelien jälkihöpinöistä,
käy se sadunomaisuudellaan hyvin kuvaamaan myös viime aikojen suurinta hittiä.
Purjehdusta, joka ihmetyttää ja ihastuttaa.
Voisi kuvitella, että iankaikkisesti.
Armas kotikaupunki näyttää Näsijärveltä tähytessä eriltä kuin muualta,
ja joka kerta omanlaiseltaan.
Sateet, säteet ja tuuleet piirtävät omia kuviaan maisemaan.
Oikeaa kesäelämää on yö taivasalla.
Parhaimmillaan venelaiturilla, tähtien alla ja toverin vieressä.
Liplatuksessa.
Ja aamulla vastassa auringon unohtumaton lämpö, uuden päivän kirkkaus
ja metsässä mustikoita varvut täynnänsä!
Kaiken kauniin, kantavan keskellä
vene kallistelee tuulessa
ja ukkosmyrskykin uhkaa,
mutta mieli on tyyni.
On vain hetki, sen maisema.
Vapaus kaukana kaikesta, etäisyyden päässä.
Ilostaan,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti