On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa?
Mihin siilit ja etanat käy? Niitä talvella missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?
Kuka vaahterat kauniiksi saa? Värit muuttaa, ne nyt punertaa.
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään,
missä maalarin tuon kotimaa?
Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.
On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.
Minä niin tykkään syksystä!
Värejä, aurinkoa, viimeisiä purjehduksia, lähtemisiä, langan pehmeyttä,
aamun kirpeyttä kotikadulla, auringonkukkia, käpyjä,
ötököitä, lehtiä, jotka lentää, sulosia Sulevi-nalleja,
nostalgisia huviloita, jotka herättävät haaveita henkiin,
tähtiä, omenoita, kynttilöitä, kuutamoita,
suuria suunnitelmia, kauneuden kaipuuta ja uskoa huomiseen.
Kauniita pilviä kuutamoihinne toivoen
Veela, kynttilä ja Kuoppis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti