Vaeltelen pimeän marraskuun pilvissä
pehmeissä ajatuksissani.
Kaupunki herännyt kanssani ja katulampun kalpea valo
heijastuu kiiltäväksi sulaneesta valkoisesta.
Mielentilan virkeys pökerryttää:
tämä päivä on hyvä!
Ajattelen tietäni yliopiston mäelle
ja kauas sen taakse.
Hymyilen,
kenkään lentävälle kivelle.
Synttäripäivä.
Kouluun kulkiessa ja gradun kanssa istuskellessa näin elämästä kaunista,
ilta jatkoi iloani, moninkertaisena.
Kakkua, kortteja, vieraita, yllätyksiä...
Minua muistettu paljolla.
Ihania, ihmiset, ympärilläni!
Ensimmäisenä aikuisen ikäisenä aamuna heräsin sateeseen joka paiskoi ikkunaan
ja valoon, joka valtasi taivasta.
Hetken nautin peiton lämmöstä ja hiljaisuudesta,
kunnes hiippailin keittiön jouluvaloihin.
Kahvin tuoksuessa kaivoin eiliset lahjaksi saadut ja
annoin mustan tehdä kuvioita valkoiselle.
Oma, hiljainen hetkeni.
Loppusyksynsä ainoasta suunnittelemattomasta viikonlopusta
kotikaupungissa nauttien,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti