He tulevat ja minun sydämeni laulaa.
Yhä he osaavat tälle ovelle,
yhä he haluavat tulla.
Minun elämäni muutoksissa jotain pysyvää;
mielessäni kaipaus näihin iltoihin.
Kun ikkunat huurussa keitämme kahvia vieraillemme,
ja tuntuu juhlalta koko elämä.
Arjen keskelle he sen tuovat, taas, juhlan tunnun.
Kauas karanneen, mutta niin tutun.
Minun kotini,
Kuoppis,
elää näistä hetkistä.
Sen sielu on niitä täynnä.
Lämpimin ajatuksin toissaillasta,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti