Silloin kun aurinko piirsi

Blogin nimi on aavistus viiden vuoden takaa.

Sanoista, jotka syntyivät kotikylän kaduilla lokakuisena iltana,

kun käsipuolessa juoksenteli pienin pikkuveikka.

Pojalla on liian lyhyet housut

ja maassa

keltaisia lehtiä, röykkiöittäin.

Ilkeä mies oli tappanut lehmät 

ja rikkonut navetankin,

mutta Jeesus oli kiltti, kun herätti kuolleen.

Ja monissa perheissä on surullisia lapsia, 

joitten isät ovat kuolleet sodassa.

Pieni suu vieressäni käy,

taukoamatta.

Nelivuotias määrittelee riehumisen

ja pohtii voittaako Ooppeli Volvoa,

kun Volvo voittaa Mersun ja 

Mersu voittaa Ooppelin.

Aurinko paistaa selän takaa 

ja piirtää meille varjot.

Vaahteranlehti ojanpohjalla

kimaltaa jäisessä riitteessään.

 

Vaikka aika on kasvattanut mittaa tuollekin miehelle,

sama Satusetä se on vieläkin.

Kotimatkaterkuin,

Veela