Joku, joka tietää

Ensimmäinen ihmisrikas päivä kotona on jo muisto,
maukas muisto
(ruokaikävä on todellista ikävää).
Alan taas muistaa, että ihmiset ovat ne, jotka tekevät kodin.

Linja-auton kyydissä Risto oivaltaa, 

että posti ei ole tärkeää, eivät kukat eikä asunnon silmälläpito.

Salminen on se, jolle hän voi sanoa: olen lähdössä.

Salminen tietää, missä hän liikkuu ja odottaa hänen paluutaan.

Ei kai ihminen ole olemassakaan,

jos kenelläkään ei ole tietoa,

missä hän on tai missä hänen pitäisi olla.

(P. Seiko: Matkalle)

Riippumatta siitä, missä on tai minne menee.
Lähtee tai on lähtemättä.
Että eniten merkitsee tietous siitä, että joku tietää.
Joku sellainen, joka välittää tietää.

"Taas tää kiittäis, isosti",
Veela