Sateen sattuessa

Kymmenen neliön huone on täynnä sydänten sykettä.

 Kolme pojista kaapii sormin tyhjäksiammennettua maissivelliastiaa. 

Vieressäni virnistys ulottuu hörökorvasta toiseen. 

Poika lukee Mauri Kunnaksen 12 lahjaa joulupukille. 

Epäilee, että mäenlasku tapahtuu oikeasti vedessä. Tämän lapsen elämänpiiriin ei kuulu lumi missään sen pakkastavaativassa olomuodossa. 

Huoneen kaksi seinää pullistelee maalauksia,

 afrikkalaisen värisilmän mukaan toteutettuja. 

Toisella seinällä, aivan vieressäni, komeilee ruskealla teipillä seinään kiinnitettyjä mustavalkotulosteita talon omien poikien akrobatiaesityksestä. 

Takanani joku hakee hiuksistani tukea yksipyöräisellä taiteilulleen. Sylissäni tumma käsi etsii pehmeintä kohtaa hämärässä hohtavasta ihostani. 

Viereisessä tuolissa keski-ikäinen rouva nuokkuu huiviinsa käärityneenä häiriintymättä neljänkymmenen ihmisen aiheuttamasta hälystä.

 Kuka lie, sateen sattuessa paikalle osunut kyläläinen kai. 

Paikallinen taiteilija, isoveljenkaltainen otus, lukee seisten kirjaa hyllyn vieressä,

 ehkä aistien muutamien ihailevien pikkukatseiden arvon. Muutama lapsista kuuntelee musiikkia puhelimelta, eikä afrikkalainen rytmitaju jää huomaamatta. 

Lapsia hyörii huoneen joka kolkassa, lukuunottamatta ikkunoiden vieriä. Perhekokoinen hiiligrilli höyryää oven vieressä ulkoa puhaltavassa vetisessä tuulessa. Tyhjiksi  juotuja ja nuoltuja vellimukeja nököttää seinänvierustalla. 

Tuolini käsinojalla könyävä joulupukkikirjapoika ihmettelee, miten monta lasta mahtuu samaan syliin, tai ainakin tuolille musungun kanssa ja järjestelee samalla pompulalta karanneita hiuskiehkuroitani uuteen uskoon. 

Tuuli työntää verhoja kauemmas ristikkoikkunoista, 

joita vasten on ne aiemmin heittänyt. 

Vieressäni poika hätkähtää, ulkona jyrisee mahtavasti.

 Tämän maanosan ukkossateissa on aivan oma voimansa.

 Toisessa valkeassa sylissä sohvalla joku itkee lohduttomasti. 

Silitän ruskeaa suurtapientä pojan kättä omassani ja hyräilen Lapin äidin kehtolaulua.

 Sylissäni käännähdetään ja todetaan jotain, mitä en ymmärrä.

 Ulkona maailma sataa alas ja polut muuttuvat puroiksi, tiet joiksi. 

Pojan kirjassa on viimein joulu.



Suojasta,
Veela