Olin kotonakotona.
Retkellä. Sieniä, puita ja korkea tuuli.
Keltaista, vihreää. Poronpapanajäkälää, eikun.
Saunoin. Satoja kylvettäneessä kylyssä, lapsensilmien lämmittämässä.
Poimin karviaiset äidin puskasta, yhdistin syksyn mustaan kultaan (lakritsi!):
lopputulos varsin herkullinen.
Rehtien ruisleipien pinta rapisi kuin syksy jalkojen alla.
Ja joka aamu, ensimmäisenä kaunein valo:
kynttilä!
Vielä täällä omimman omaisuuden pesässäkin, toisessa kotona.
Ja puolukoita piirakallinen. Valkoisen vaniljan kanssa.
Sirkeä syksy!
Kotonani tässä tuulessa,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti