Se on nyt jo täällä

 

 Viikonlopun antoisin vinkkilinkki löytyy tuolta

http://eevakolu.fi/sitahan-se-kaikki-on/

Ois opittavaa. Muistettavaa. 

 On vain se sama rakkaus, joka asuu meissä kaikissa – siis ihan jokaisessa

 – eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, 

mitä muut ihmiset meitä kohtaan tuntevat.

  

Ja että lapset tietävät parhaiten, koska eivät pelkää.

 Myös koulukirja tuki tänään pelkoon ja tuntemiseen liittyvää päänsisäistä tutkiskeluprosessiani,

puhuipa rakkaudestakin. Oli halu palata taas tuon blogitekstin äärelle.

Vertailemaan, sulauttamaan, luomaan omaa ymmärrystä.

Freudin mukaan pelko on osittain peräisin rakkaudesta, tai oikeammin mahdollisuudesta, 

että rakkaus otetaan pois. Nimittäin, jos rakkaus poistuu, poistuu kaikki, 

mikä varmistaa subjektin suhteen maailmaan.

Tuntuu... viisaalta.

Menetyksen mahdollisuuden herättämä ahdistus siirtyy pelon kohteisiin;

 nämä taas näyttäytyvät ulkoa tuleviksi uhkiksi, joita on mahdollista välttää. 

Samalla ne näyttäytyvät myös jonakin, joka asettuu itse rakkauden esteeksi.

(Sara Ahmad 2003, 197)

Pelko on siis seurausta (näennäisesti) mahdottomasta rakkaudesta, 

jolloin "se mitä on mahdollista olla, kutistuu".

Alkaa kerätä ympärilleen asioita, 

joihin koetun rakkauden puutteen aiheuttaman ahdistuksen voi peilata, konkretisoida. 

Sillä eihän olematonta voi pelätä, helpompi pelätä jotain edes aavistuksen kosketeltavampaa.

Ihmisiä, muutosta, elämää.

Mainitussa blogitekstissä muistutetaan, että kaikki elämän valinnat tehdään 

joko pelosta tai rakkaudesta käsin. Ne on ikäänkuin vastinpari, joko tai.

Toisinaan ne tuntuu silti sotkeutuvan, kumma homma. 

Ja niinhän moni meistä toisaalta tekee - elää pelossa ja tekee valinnat pelosta käsin, ja silti toivoo niiden valintojen johtavan rakkauteen. Se on vähän hassua.

Allekirjoitan. Ja tiiän, kummasta lähtökohdasta tahtoisin omani tehdä.

Se, mistä lopulta monesti päädyn niitä tekemään, on toinen kysymys.

Muistisääntö: rakkaus on yksinkertaista, pelko on monimutkaista.

Pelko on monimutkaista, totta. Rakkaus yksinkertaista...

Ehkäpä, aina kun huomaa, että se yksin riittää.

Ei rakkautta tarvitse etsiä, se on nyt jo täällä.

(Rakkauteen) uskomaan opetellen,

Veela

P.s. Linkatun blogitekstin lukeminen edesauttaa ymmärrystä myös mun höpinöiden suhteen, 

suosittelen lukemaan siis. Ja mainittu akateeminen lähde on Sara Ahmadin artikkeli Pelon politiikka, teoksesta Erilaisuus (toim. Lehtonen & Löytty) vuodelta 2003.