Cлова Санкт-Петербурга

 Neva. Kaunis.

 Kesäpuisto.

 Iisakin kirkko.

Eremitaasin käytävillä riitti kimallusta.

 

 

 

Nämä tahtoisin muistaa:

Tyttö, se Tirlittanin näköinen, jolla oli kihartuvat pitkät hiukset ja vakava katse.

Se, joka näytti ikäisekseen liian pärjäävältä ojentaessaan ohimennen anovaa kättään yhdessä Nevskin kahviloista, varoessaan koko olemuksellaan hänet poisajavaa tarjoilijaa.

 Se ilta, kun käveltiin Mariinskin konserttisaliin.

Kaupunkijoen rantaa, ilmassa kevät ja laskeva aurinko.

Vapaus, nuoruus, ilo.

Kevyen väriset talot ja punainen, sininen silta.

Ja ne harharetket, liikennevalojuoksut ennen kuin istuttiin turvallisesti omilla paikoilla konserttisalissa pääsiäisen ajan tapahtumien kajahtaessa ilmoille.

Tuoreet, rasvaiset donitsit, 15 ruplan kappalehintaan,

tomusokerilla kuorrutettuna. Niitä piti aina ostaa vähintään kaksi.

Aleksandrovskin puisto, jossa valoisimman (pääsiäis)päivän painuessa mailleen, kuljin.

Vaaleanpunainen ilmapallo oli hetken huuma, avaimenperienmyyjäpoika avuliaan ystävällinen ja vanha mies haitarinsa kanssa puistonpenkillä symppis. Puisto kutsui musiikillaan ja heräilevän kevään tunnelmallaan ihmisiä lapsineen, koirineen ja hymyineen.

Näin palan oikeaa, ihmisten kaupunkia.

Lähtöpäivän aamu, kun kovin kotoisaksi muodostunut hotellihuoneisto jäi taakse,

aurinko oli tekemässä pölyisestä Pietarista kesäkaupunkia ja 

rinkkaselkäiset matkalaiset tuhlasivat viimeisiä rupliaan. 

Ostamalla leivonnaisvaunusta vähintään kaksikymmentä erisorttista matkamaistiaista 

yhteisillä taskunpohjakolikoilla.

Lopuksi Anna Ahmatovaa.
Ensimmäinen säkeistö runoelmasta Säkeitä Pietarista

Taas kimmellys hopean,
kietoo Iisakin kupolin.
Ja Pietari Suuri jähmettynyttä ratsuaan,
kannustaa laukkaan uhkaavaan.

Ilkeä tuuli tukahduttaa,
piiskaa piipuista noenusvaa.
Ja arvaamaton tsaari kaunainen
tarkastelee uutta luomustaan,
kauneinta joukossa kaupunkien.

(Te mukanaolleet, kuka näkee mielessään paikan ja hetken?)

-Veela