Neljäs kokonainen reissupäivä.
Kevolta Inarin kautta Simoon.
Puhelimen latausta, kahveja, vesisadetta ja harmaata pilvirintamaa.
Sieluni maisemia, kyllyydeksi asti.
Inarin kirkko reippaine koulupoikaesittelijöineen.
Ei-tyypillisin reitti Rollosta Simoon, mutta persoonallinen kyllä.
Vastassa suurensuuri erähuvila kera yhden tyttösen,
ja sauna. Mikä puhtaus!
... Kaikkien reittien varrella paljon kaunista,
mutta eniten sykähdyttää aina suometsikkö.
Sieluni maisemaksi nimeämä on herkkä ja elinvoimainen.
Ihmisenkokoinen.
Kuin oma elämä, johon palata.
Reissussa on irti, vapaa,
mutta kotona on kotona.
Iloitsen paluusta, ja siitä, etten silti ole ihan vielä takaisin.
Simossa, saunoneena ja väsyneenä, kiitän tästä päivästä
ja kaikista ihmisistä,
joiden arvon huomaa vasta mentyään vähän matkan päähän.
Etäisyys näyttää asiat, joiden takia palata.
Lauantai-aamun leppoisasta
(siitä hetkestä, kun sisällä on lämmintä ja pehmeää,
ulkona puhkuu ja tihkuu),
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti