Viides ja viimeinen päivä.
Simosta Oulun kautta kotiin.
Hidas aamupala, höpötyksiä.
Shoppailua (mun uus takki!), biitsipitsaa, lämpöä ja kauanodotettua aurinkoa!
Reissun eka uimaretki.
Hikisiä ajotunteja, ja hilpeät iltakahvit.
Kesän kauniita kukkia.
Aurinkoa. Ihmisiä, aamukahvista iltakahviin.
Kotimatkustusta, pienillä ja niin sopivilla tauoilla.
Kotiin, jossa niin hyvä.
Kaukaa näkee lähelle;
ehkä maiseman avaruuden, erilaisuuden,
näkemisen olennainen vastapaino on oman paikan selkiytyminen.
Arjen pienten asioiden.
Huimaavaa nähdä maailmassa niin paljon kaikkea,
kaunista ja jylhää,
jonka keskellä niin pieni.
Mitä kaikkea onkaan meille tänne luotu, suotu!
Samalla vaatii erityisiä voimia olla pieni vieraassa ympäristössä,
tutussa pesässä se on turvallista.
Kiitollisena elämälle,
kaikkinensa,
odotan, että kotikaupungin valot
sukeltavat esiin öisestä sumusta.
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti