Maailman laidoilla #toinenpäivä

Toinen päivä.

Nuorgamista Nordkappiin.

Manner-Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava paikka.

Yötä autossa, ruokaa trangialla (about 16 m/s tuulessa)

ja tuloksellisemmassa vaiheessa ystävällisen norjalaispariskunnan asuntoautossa.

Kortteja, norjalaista vohvelia aamukahvilla,

yhtä ruusua aulan flyygelillä.

 

 Tuuli, aurinko ja pilvet. Hiljainen ihminen.

Kokemus, elämys.

 

Pilvet kulkevat kanssani samaa kamaraa.

Hahtuvat vaihtavat väriä minun ja auringon välissä.

Meri, kaukana alhaalla, on kuohupäinen,

mutta niin kovin hidas.

Ylhäällä ihmiset ovat luonnon, 

ei luonto ihmisten.

Aurinko, pilvet ja tuuli elävät täällä.

Ihminen vieras, sanoinkuvaamattoman heikko.

Ihmettelijä vain.

Kuten koko elämässä.

Tuuliko se on, joka kulloisetkin pilvet luokse tuottaa,

aurinkoko, joka ne sen hetken väreillä kirjoittaa?

Kenen vika sitten, että ihminen kulkee pää pilvissä?

Kenen voimilla ihminen tätä maailmaa hallitsisi?

Kyselevin mielin painan pääni villaista vasten,

silmät unia näkemään,

auton peltikuoren vastatessa tuulen haasteeseen,

auringon painuessa keltaiseen mereen.

 Veela

P.s. Kursivoidut osiot modaten peräisin reissun 

Kuva & sanoja päivässä sille kaverille, kelle tahdot kertoa -tempauksestani.