Hetket, painoa vailla

Oltiin yötä metässä.

Valtavan hiljaisuuden hyrinää,

savuinen hyrysysy.

Tasainen hengitys viereltä,

kahta puolta.

Enkeleitä.

Ajattelin loman loppua ja koulun alkua.

Kaiken loppua ja kaiken alkua.

Kultaisen kesän muisto kuin kaunis kimaltava kyynel,

mutta armas on paluu kotiin ja kouluunkin.

Ja hetket, painoa vailla!

Lentävät linnut pesiin;

                                ilmojen sulkkusiipi

liitäjä ylin,

lempeä lounatuuli

               unhovuoteelle hiipi

metsän tuoksuvan sylin.

Hiiluu himmeys kaunis

                          taivaan ikkunoissa

uutimen lailla.

Katso, hetket on niin kuin 

                              lehdet pihlajoissa,

pyhäiset, painoa vailla.

Polkua majani tumman

                          kuljen jo kerkeämmin:

armas on paluu.

Silmistä ihanan illan

                       viimeinen kyynel lämmin

kultana sieluun valuun.

(Elina Vaara)

Koulutieltä,

Veela