Kymmenvuotias
on hyvin, hyvin kevyt.
Kymmenvuotiaat hyppivät
lähes painottomina
katukäytävillä, kiviaidoilla,
sillan kaiteilla, puiden oksilla
ja pysähtyvät silmänräpäykseksi
ihmettelemään täysikasvuisten hidasta
ja kankeata etenemistä.
(Irma Kerppola)
Kotona istahdin hetkeksi keskimmäisen pikkuveikan viereen
ja kaappasin kainalooni tuon isonpienen pojan.
Sen hetken surut olivat aikuisten mittapuulla pieniä,
mutta aitousmittarilla mitattuna suuria.
Kymmenvuotias istui
ja kertoi
että on nähnyt tuulihaukan ja ruskosuohaukan
ja koulussa -kaikkea.
Kuuntelin elämän tärkeitä asioita, tuntui tärkeältä kuunnella.
Että kymmenvuotias, iso, istuu ja kertoo, yhä vieläkin.
Pysy aina pikkuveljenä.
Seesteisestä sunnuntaista,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti