Yliopiston kirjaston uumenista on toisinaan hyvä palata
kesän muistoihin, työteliäisiinkin.
Kesän muistoihin, jotka saivat rakentua monien pienten ihmisten keskellä.
Muistoihin, joissa on paljon aurinkoa ja oppimista,
vähän uutuuden viehätystä
ja arkuutta, väsymystäkin.
Nukkuvia sormia ja varpaita.
Tuhiseva huone.
Sälekaihdinten raosta aurinko maalaa
seinille raitoja.
Kadehdin
ja suunnattomasti arvostan
heitä, jotka
elävät tämän hetken
Jokaikinen päivä.
Päiväkodin hiekkalaatikon tuoksuun,
Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti