Meillä täällä Kuoppiksen
nurkissa vinkuu muutoksen tuulet.
Tai muuton.
Kahdessa vuodessa oikein kodiksi
käyneet kotikadun montut
ja vetoisat ikkunat lohkeilevine maaleineen
alkavat olla jo aika rakkaita.
Suloisen Kuoppiksen kutsu kuului myös vakkarivieraan korviin
yhä vastustamattomanpana
ja
nyt meitä asuis täällä kolme.
Kaksi korvaamatonta kaveria ja minä.
Rikasta!
Me oltais täällä niinku ananas ja kookos,
jookos?
Tuulinen syksy, koulu ja kaverit,
mitä sitä ihminen muuta kaipaa?
kyselee Veela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti