Iltaviesti

 Oon ilmeisesti menettäny kirjoitustaitoni viime kuukausina.

Kuvat vaan tuntuvat kertovan kaiken sen, minkä haluan tämän kesän kynnyksellä jakaa.

Ajatukset pienen pään sisällä etsivät ulostulomuotoaan, sovitaan vaikka niin.

Kevyt, kaunis ja kirkas

kuviin kehystetty

tuntuu hyvältä.

Virvoittaa.

 

Viikonloppu,

herkullinen yhdistelmä valmistujaiskakun makeutta,

kaadetun puun tuoksua ja biitsikentän hiekkaa varpaiden välissä.

Saunavihdan pehmeyttä, käen kukunnan kaikua.

Ihmeellistä yötä järvellä,

jossa sumu vaeltaa. 

Kuluva viikko, 

väsymystä, paineistettua työilmapiiriä ja päätäsärkeviä ajatuksia.

Tänään, koti-ilta, pitkästä aikaa.

Iltalenkki hurjasti sataneen kesäpäivän usvassa.

Rauhaa, joka huuhteli kaiken turhan.

Viimeisten kilometrien kohdalla sade kasteli kasvot,

eikä kohta maistunut enää yhtään suolaiselta.

Puhtaalta vain.

Kotonaan Veela ei malta mennä nukkumaan.

Tahdon käpertyä tähän rauhaan, tuttuun ja niin kovin turvalliseen.

Tähän hetkeen, kun velvollisuudet ja maailma ovat kaukana.

 

Hyveli yöteli,

Veela