maanantai 6. kesäkuuta 2016

Päivistä menneistä, ja myöskin tästä


Venlanpäivän piknik.
Aurinkoinen työpäivä ja viikonlopun lomalle!

 

Karanneiden koululaisten kunniaksi,
ketunleipäkakkua ja voikukkamehua.


Armoton autopoika 6w. 
Kummitätikin löysi lempparinsa aarrelaarien kätköistä.
"Täällä kuudenikäinen elää hetken jokaisen, tietämättään onnellinen olla saa..."


Viikonlopun viimeiset sapuskat. Kuinkas muutenkaan.
Tekisi mieleni väittää, etten mää yleensä...


Yks ihana oli tullu takas, ja muistanu mua kaukana.
Kuulema viime tekstin sanat korvissaan korua valinnut. 
Ja yhteiset juuret, ja ympyrä elämän ehtymättömänä kehänä, eikös?
Tuli mun lemppari heti!



Ilta-auringon kauneudesta, joka näyttää varjotkin pehmeinä, iloiten,
huomiseen kouluiluun makoisilla unilla valmistautuen,
 suloisia unia toivotellen,
Veela

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti