Hiekkakakkuja

Tänään töissä oivalsin sen taas:

Tämä työ antaa ja palkitsee,

mutta vaatii panoksensa.

Se vaatii satoja tavallisen turruttavia leikkihetkiä,

kengännauhansitomisia, kieltämisiä, kinastelujen setvimisiä,

metsäretkiä ja hiekkakakkuja.

Joustoa ja aikaa.

Eikä aikaa ei voi korvata millään.

Lasten kanssa palkinnon saa vasta ajan päästä.

Sitten kun lapsi luottaa, ja tekee sen näkyväksi.

Sitten kun joku muu huomaa tuon luottamuksen, ja sanallistaa sen itselle.

Tältä viikolta, joka oli epätavallisen lyhyt, eikä helpoin 

(mutta helpompi kuin edellinen) 

lähden juhannuslomalle hyvillä mielin.

Teen työtä, jolla on tarkoitus.

Kaikesta huolimatta.

Tuntui, miltä tuntui ja näytti, miltä näytti.

 

 Neljän ja puolen vuorokauden vapaudesta,

Veela